Aaaah, mikä ihana hetki!

kaffit
Olin pikkutyttönä paljon sairaalassa. Muutaman kerran pitkiäkin aikoja (3-6kk). Siihen aikaan (nykykäytännöstä en tiedä) iltapäivällä lapsille tarjottiin välipalana mehua ja pullaa. Yäks (anteeksi…). Minä en ole koskaan pitänyt makeista mehuista, en edes lapsena. En muuten tykännyt myöskään limsasta, joka oli siihen aikaan jotain vallan hienoa. Limsaa en juo vieläkään.
☕ Mutta, kahvia, ah, kahvia kaipasin niin…  Tämä tieto sitten kulkeutui iäkkään Hesassa asuvan kaukaisen sukulaistädin korviin. Siitä se alkoi! Kahdesti viikossa joko hän tai hänen aikamiespoikansa tulivat vierailulle sairaalaan. Heillä oli mukanaan maailman paras tuliainen: termarissa oli ihanaa, tuoretta kahvia! Oli siinä mukana kotona leivottua pullaakinm(joskus jopa lettuja!), mutta parasta oli se kahvi  🙂  He eivät varmaan koskaan saaneet tietää (tai, varmaan osasivat silmieni loisteesta nähdä), miten suuri ja ihana asia minulle se kahvi olikaan!
Tämä aikamiespoika työskenteli Hesassa hallissa. Nykyisinkin, vuosikymmenten jälkeen, käyn mielelläni hallissa ja usein nautin siellä kahvit ihan vaan noiden ihanien muistojen kunniaksi  🙂