Lörpöttelypäivä

juttusilla2
Tänään on ’Kansainvälinen lörpöttelypäivä’. Mitä se lörpöttely sitten on? Netistä löytyy mm. tällaiset määritelmät:

    1. puhua tyhjänpäiväisiä
    2. puhua toisia häiriten
    3. pulista
    4. hölöttää
    5. puhua asioista, jotka pitäisi pitää salassa

😳  Meistä varmaan jokainen tuntee ihmisiä, jotka lörpöttelevät tyhjänpäiväisiä kaiken aikaa. Heistä voisi käyttää kaikkia noita ilmaisuja 1-4. Heille on vaikeaa olla hiljaa ja nauttia vain hiljaisuudesta…

😠 Erittäin ikävää on lörpöttely, jossa puhutaan salassapidettäviä asioita niille, joille ne eivtä kuulu. Minusta salaisuudenpitämisentaito on yksi tärkeimmistä ihmissuhdetaidoista!

Kuitenkin on joskus ihan rentouttavaa lörpötellä niitä näitä jonkun mukavan kaverin seurassa  🙂  Eli, ainakaan mun mielestä, kaikki lörpöttely ei ole pahasta 😄

 

Jaa ettei mummot osaa pitää hauskaa…

seniorit
Ihan liian usein uutisoidaan ikäihmisiä koskevista ikävistä asioista! En halua tietenkään niitä kieltää tai väheksyä, mutta… niitä mukaviakin uutisia on julkaistavaksi!
Hesassa on järjestetty ’Mummodiskoja’. Ne ovat todella suosittuja 🙂  Uutisissa kerrotaan, että invataksit loppuivat kesken, kun mummot ja vaarit ryntäsivät diskoon! Väkeä oli ensimmäisellä kerralla yli 700! Oli jopa Kouvolasta asti soitettu ja kysytty, passaako heidän (bussilastillinen) tulla tanssimaan  🙂

Minusta on mahtavaa, että seniori-ikäisillekin järjestetään muutakin kuin hartauksia ja käsityökerhoja tai kuntojumppaa. En noitakaan toki väheksy, mutta muunlaistakin tarvitaan. Tanssi on mainiota liikuntaa ja sovellettuna se sopii lähes kaikille. Se saa ihmisen hyvälle tuulelle ja, kuka tietää, vaikka uusi Tärkeä Ihminenkin sieltä löytyisi ❤ ❤
Tässä oivallinen vinkki monelle taholle! Nyt tanssit ovat olleet mummoille ja vaareille maksuttomia, mutta veikkaan, ettei parin-kolmen euron maksukaan väen tuloa estäisi.

Nyt on juuri sopiva aika kehittää mummodiskoja ympäri Suomea 💃💃

Nyt palo käämit

asiaa
Olin aatellu pitää täällä suuni kiinni asiasta, mutta nyt palo käämit 🤬 Mitä ihmeen pelleilyä tämä oikein on? Millä oikeudella nämä loiset toimivat kuten toimivat?
Korostetaan nyt heti, että aidosti työttömät, jotka hakevat työtä, ansaitsevat tietysti kaiken mahdollisen tuen ja ennenkaikkea sitä työtä. Nyt puhun huijareista 🤨

Mikä on se valtuutus, jolla jotkut kuvittelevat voivansa nostaa yhteiskunnalta työttömyyskorvausta (tuleeko myös esim. asumistukea ym. sekin on huomioitava) ilman, että itse on valmis laittamaan itseään likoon mihinkään? Miten jotkut voivat kuvitella, että heillä on ihana elämä (tokko se niin ihanaa pienellä korvauksella ja aikanaan mikrosuuruisella eläkkeellä…) muiden maksaessa heidän elämänsä?  Tiedätkö, minusta he ovat ansainneet vapautensa olla tekemättä mitään! Mutta, he eivät ole ansainneet millään muotoa sen paremmin työttömyyskorvausta kuin sosiaalitoimen tai Kelan tukia! Jos he pärjäävät laillisin keinoin ilman työntekoa ja tukia, siitä vaan!  Mutta, niin kauan kun moni ikänsä työtä tehnyt jää eläkkeelle, joka on alle köyhyysrajan, tuet tulee poistaa jokaiselta, joka ei työtä aktiivisesti hae. Ja ole sitä myös oikeasti valmis ottamaan vastaan.
Minä en voi käsittää, että ihmisellä on varaa sanoa, ettei ota vastaan työtä, joka ei ole mukavaa. Elämä ei aina ole mukavaa. Sitäpaitsi, työhön asennoituminen ratkaisee. Moni ankeakin työ voi muuttua vähemmän ankeaksi, kun ajattelee työnsä vaikutuksia ym.

🔐 Yhteenvetona: Jokainen voi tehdä työtä tai ainakin aidosti hakea ja vastaanottaa työtä ja sen myötä saada palkkaa / työttömyystukia. Jos työ ei huvita, ei yhteiskuntaa tule huvittaa maksaa lusmuilijalle minkäänlaisia tukia. Minusta työttömyyskorvauksen ja sossun tukien tulee vaatia vastinetta. Vastineeksi käy vaikka vapaaehtoistyö määritellyissä tehtävissä määrätyn tuntimäärän / viikko muodossa. Tekemistä kyllä riittää. Raha-automaattisysteemi tulee meille liian kalliiksi.

 

Miksi mun pitää maksaa?


Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon vetämä työryhmä on uutisten mukaan sitä mieltä, että alle 18-vuotiaat pitäisi vapauttaa liikennevälineissä pummilla kulkiessa saaduista tarkastusmaksuista. Näinkö opetamme nuorille, että huvista (hyödystä) pitää maksaa? Jos annamme suostumuksen tarkastusmaksuista vapautukselle, annamme suostumuksen pummilla matkustamiseen – eli luvattomaan toimintaan.  Miksi sitten muidenkaan pitää maksaa tarkastusmaksu? Tai kenenkään yhtään mitään maksuja!  Nythän on muotia se, ettei ketään saa pakottaa mihinkään, mikä ei ole mukavaa…

🗝 Perusteluna tälle ja sille, että alle 25-vuotiaiden maksuhäiriömerkinnät halutaan poistuvan vuodessa ja heti, kun maksu on suoritettu. Minä soisin tuon maksuhäiriömerkinnän poistumisen helpottuvan vaikka vuoteen, mutta en ymmärrä, miksi se kuittaantuisi heti, kun maksu on suoritettu. Liika helpottaminen muovaa asennetta, jonka mukaan maksu maksetaan sitten, kun merkintä on saatava työ- tai opiskelupaikan takia pois.

👛 Ko. työryhmän tehtävä perustuu tietoon, että nuorten alle 18-vuotiaana hankkimat velat ja maksuhäiriömerkinnät haittaavat nuoren oman elämän rakentamista. Nuorista tehdään tällä aivottomia tyyppejä. Enää ei tarvitse välittää asioiden oikeasta hoidosta, kun merkinnät kuitekin saa pian pois.  💡💡 Olisikohan nuoren kokonaiskehityksen kannalta parempi tapa selkein esimerkein jo hyvinkin nuorille osoittaa, mitä siitä töppäilystä seuraa? Ja muistuttaa asiasta vähintään joka vuosi.

 

Pienen pojan iso ilo

pikkunuotio
Olin tänään laavulla. Sinne tuli iäkäs pariskunta, jolla oli mukanaan pieni poika. Lapsenlapsi kuulemma. He ovat käyneet paikassa ennenkin. Heillä oli mukana pieniä puita (n. 20cm) sitä varten, että pikkumiehelle tehdään pikkunuotio kallion päälle. Oi, sitä iloa pikkumiehen silmissä, kun hän vietti aikaa oman pikkunuotionsa äärellä.

🔥 Tulipa vaan mieleen, jotta paljosta jää moni lapsi paitsi, kun ei lapsuudessaan pääse kokemaan elämää elävän tulen äärellä. Omalta osaltani muistan monet leirinuotiot, joilla villimmätkin lapset rauhoittuivat. Jossain vaiheessa murkkuiässä sanoivat, etteivät ikinä mene nuotiolle tai luontoon yleensäkään…  Nyt nämä samat henkilöt kulkevat kumppaniensa, ystäviensä ja osa lastensa kanssa – retkipoluilla  ja istuvat tulilla  ❤

Aaaah, mikä ihana hetki!

kaffit
Olin pikkutyttönä paljon sairaalassa. Muutaman kerran pitkiäkin aikoja (3-6kk). Siihen aikaan (nykykäytännöstä en tiedä) iltapäivällä lapsille tarjottiin välipalana mehua ja pullaa. Yäks (anteeksi…). Minä en ole koskaan pitänyt makeista mehuista, en edes lapsena. En muuten tykännyt myöskään limsasta, joka oli siihen aikaan jotain vallan hienoa. Limsaa en juo vieläkään.
☕ Mutta, kahvia, ah, kahvia kaipasin niin…  Tämä tieto sitten kulkeutui iäkkään Hesassa asuvan kaukaisen sukulaistädin korviin. Siitä se alkoi! Kahdesti viikossa joko hän tai hänen aikamiespoikansa tulivat vierailulle sairaalaan. Heillä oli mukanaan maailman paras tuliainen: termarissa oli ihanaa, tuoretta kahvia! Oli siinä mukana kotona leivottua pullaakinm(joskus jopa lettuja!), mutta parasta oli se kahvi  🙂  He eivät varmaan koskaan saaneet tietää (tai, varmaan osasivat silmieni loisteesta nähdä), miten suuri ja ihana asia minulle se kahvi olikaan!
Tämä aikamiespoika työskenteli Hesassa hallissa. Nykyisinkin, vuosikymmenten jälkeen, käyn mielelläni hallissa ja usein nautin siellä kahvit ihan vaan noiden ihanien muistojen kunniaksi  🙂