Reseptit mukaan!

ensiapu

Kun lähdet matkalle – erityisesti ulkomaille-, sinun on muistettava ottaa mukaan tarpeelliset lääkkeet sekä lääkärin määräämien lääkkeiden reseptit! Lääkkeet on hyvä ottaa alkuperäispakkauksissaan. Entäs, kun resepti on sähköinen?! Sillon tarvitset mukaasi jonkun seuraavista:

  • lääkärin tulostaman potilasohjeen, jossa on lueteltu kaikki samalla kerralla määrätyt lääkkeet
  • apteekista tai lääkäriltä saatavan englanninkielisen yhteenvetotulosteen eli jäljennöksen sähköisistä resepteistä niiden lääkkeiden osalta, joita on ostettu apteekista
  • resepteistä suomenkielisen yhteenvedon, jonka voi itse tulostaa Omakannasta tai pyytää apteekista tai terveydenhuollosta. Omakanta-palveluun kirjaudutaan esimerkiksi pankkitunnuksilla.

Voit myös tarvita Schengen-todistuksen. Ohjeet saat apteekista ja lisätietoa TÄÄLLÄ.

Miksi se ei onnistu?

kannikuski
Minä en voi ymmärtää, miksi promillerajan lasku ei Suomessa onnistu! Lähinaapureissamme (Ruotsi, Norja ja Viro) raja on 0,2 kun Suomessa se on edelleen 0,5. Miksi? Samaan aikaan suuri osa suomalaisista uskoo tosiasiaan, että kännissäajaminen lisää merkittävästi onnettomuusriskiä. Vähän väliä joutuu uutisista lukemaan, että joku täysin syytön menetti henkensä tai vammautui pahasti kännikuskin töppäilyn takia. Ja lopulta seurauksena on känniselle päänsilitystä ja vähän sakkoja. Usein perusteluna sakoille näkee sen, että tekijälle ajokortti on välttämätön työn takia. Sekö muka oikeuttaa kännissä ajamiseen? Entä sen uhrin oikeus elämään?! Alkoholinkäyttö on jokaisen oma asia, mutta kännissäajaminen ei.
Suomalainen laskee, paljonko voi juoda, ettei mittari värähdä yli 05:n promillen. Sen sijaan pitäisi ajatella: Jos otan, en aja.

Turhautuminen

tuumausnassu
Joskus ihminen turhautuu vallitsevaan tilanteeseen ja perusteellisesti. Tässä mä nyt olen viimeisen päälle turhautuneena. Minut tuntevat tietävät, että minulle on tärkeää päästä liikkeelle ’milloin tahansa’. Nyt olen talven ollut pääasiassa kotona, kun auto oli seisonnassa. En raaskinut ostaa nastarenkaita…
Kun sitten viimein sain auton käyttöön, en voi sitä ajaa 😥. Alkaa noi vanhuuden merkit sitten vissiin tulla, kun on polvi hajalla. Nyt ei ajeta, ei kävellä… Tämä on vankilaa.
Vaikka mulla on ihana parveke ja periaatteessa elämä on, olen turhautunut. Totaalisen turhautunut. Haluaisin laavulle hengittämään vapaudentuulia. Mökille irti näistä seinistä ja … niinpä, monenlaista haluaisi, mutta nyt vaan vastaus on ’Ei’. Alkaa toi pinna paukkua vähemmästäkin. Mutta, kyllä mä pärjään. Jotenkin tähänkin tilanteeseen löytyy uusia näkymiä ja sitten mennään taas tuhatta ja sataa.

Leikkiä hengellä

paukkuu
Taas se tapahtui 😢 Nyt nuoriso vietti iltaa Porissa uimamontun reunalla olevalla kalliolla. Osa porukasta oli kännissä. 14-vuotias tyttö putosi kalliolta n. 5m alempana olevalle kallionkielekkeelle  ja loukkaantui vakavasti. Tämä on oikeasti tapahtunut eilen. Näitä uutisia, joissa ollaan ajattelemattomasti (vai tahallaan?) tyhmänrohkeita, uhmakkaita ja varomattomia kuulee uutisista jatkuvasti. Ei jokaista vaaranpaikkaa voida aidata ja estää pääsyä, vaan on tosiaankin aika käyttää omia aivojaankin. Tuo ilta tulee kalliiksi monelle. Kuten niin moni muukin tapahtuma, joiden seurauksena on ollut vakava (usein pysyvä) loukkaantuminen tai jopa kuolema. Suru näiden keskellä jatkuu asianomaisella ja läheisillä pitkään.

Mitä sitten voitaisiin tehdä? Tietenkin näistä pitää (pitää, ei pitäisi) puhua kotona. Käännyn kuitenkin myös koulujen puoleen. Ottakaa vieraaksi ikävissä haavereissa loukkaantuneita, joilla on omakohtaista kokemusta asioista. Heidän puheensa koskettaa miljoonasti enemmän kuin kirjanoppineiden. Jotenkin hengellään leikkimisestä saatu ”kunnia” (ai, mikä kunnia?) pitää saada pois arvoasteikoilta.

Avunpyytämisen vaikeus

ikutuli
On se vaan hankalaa, kun aikuinen (joidenkin mielestä vanha) ihminen ei osaa pyytää apua. No, osaan parilta ihmiseltä, mutta ei heidän kimpussa voi aina olla. Tiedän järjellä ajatellen, että on monia ihmisiä (vaikkapa naapureissa), jotka auttaisivat, kun pyytäisi. Mikä ihme siinä on, että se pyyntö vaan ei tule suusta ulos?
Onko taustalla kasvatus? Olen niitä ihmisiä, joille on kotona taottu lekalla päähän ajatus ’sinä pärjäät itse’.  Juu, hain sitten lopulta kovan painostuksen jälkeen kaupungilta henkilökohtaista avustajaa. Mutta, ne on hitaat herrain kiireet 😣 Vielä yli neljä viikkoa (jo kuluneen kahden jälkeen) odotan, että joku ehtii tänne katsomaan, josko ihan oikeasti tarvitsen apua. Meinaavatko ne, että ihmiset huvikseen hakevat apua? Kun sitten joku on armollisesti käynyt täällä, en edes tiedä, kuinka kauan menee, että sitä apua lopulta sitten saan. Jos saan. Ja minkä verran saan, jos saan. Tuntuu vaan, että joskus on liian kovilla 😥

Niin silloin ennen

lennattaja
Silloin joskus, kauan sitten, paperilennokit olivat jokaiselle mahdollinen leikkiväline. Välinettä käytettiin hyvässä ja pahassa.
ope
Yksi ’pahuuden muoto’ oli lennättää koulussa tunnin alussa -ja rohkeimmat tunnilla- paperilennokkeja kohti opettajaa tai tyttöjä…

Mutta, paperilennokki oli myös oivallinen kisaväline 🙃  Koetettiin heittää lennokkia mahdollisimman kauas. Tai koetettiin heittää lennokki maaliin mahdollisimman vähin heitoin. Muistanpa olleen lennokkiradankin, jossa lennokkia heitettiin yhä uudelle ’lentoasemalle’, kunnes oli reitin kierrettyään kotikentälle paluun aika. Voittaja oli se, joka mahdollisimman vähin heitoin selvitti koko reitin.

Olisi mukava, jos tämä(kin) vanha leikkiväline tekisi uuden paluun. Nyt ei ainakaan voi sanoa, että asia olisi rahasta kiinni!  Ohje ’maailman parhaan lennokin’ tekemiseen löytyy TÄÄLTÄ.  Antoisia kisailuja  🏆