Värikästä Wappua

Tänään on värien päivä. Kukin tavallaan värikkäänä.
Aamusella, kun istuin kahvilla keittiönpöydän ääressä ja katselin ulos Rantatielle, hymy tuli väkisin huulille… Siellä kipitteli niin monenvärisiin asuihin puettuja nelijalkaisia, että siitä olisi saanut aikamoisen muotinäytöksen. Oli valkoinen koira keltaisessa asussaan, oli ruskea iso koira mustassa asussaan, oli musta koira punaisessa asussaan, oli toinen valkoinen koira ruutukuosissa ja toinen musta koira kukkakuvioissaan. Ja monta muuta. Jotenkin tuntui tiellä oleva kura vaan katoavan iloisesti kipittävien ja värikkäisiin kura-asuihin puettujen nelijalkaisten kulkiessa toistensa jälkiä tutkien. Jopa ihmisetkin ovat siirtyneet talven tummista väreistä kirkkaisiin kevään ja kesän väreihin.

Jos nyt lähtisi toreille ym. paikkoihin, törmäisi ilmapallokauppiaisiin ja monenlaiseen vapunviettäjään. Väriä riittää monessakin muodossa. Mutta, en lähde; joskus vaan hulinat eivät maistu. Unohdin jopa siman ostamisen. No, ehkäpä selviää ilmankin  😉

Mutta, nyt: Iloista ja värikästä Wappua sinulle!

Tulossa hyökkäyksiä!

Se on tulossa hyökkäyksiä; rajuja, äänekkäitä ja suoraan kohti! Asun kerrostalossa, jonka parvekkeelta on mukava seurata lintujen elämää. Lokit ovat palanneet. Niiden liito tuo mieleen Lokki Joonatanin… Se on niin vaivatonta, niin kiehtovaa. Samalla kuitenkin kuulen lokkien kirkunan ja se ei ole kiehtovaa. Vielä pahempaa on tulossa; se hyökkäys. Tai monta hyökkäystä 😦
Lokit tekevät pesiään talomme katolle. Kunhan sinne oikein asettuvat, alkaa hyökkäysten sarja, joka jatkuu pitkälle loppukesään. Kun istun parvekkeellani nauttimassa elämästä, alkaa lokkien syöksyily kohti parvekelasejani. En uskalla pitää niitä aina edes auki, sillä viime kesänä yksi lokki tuli suoraan parvekkeelleni! Oli muuten paniikki paikallaan, sillä pelkäsin sen eksyvän samantien sisälle asti. Onneksi oli lokkiparkakin hädissään ja pakeni pian tuloaukosta ulos.
Kun menee ulos, saa osakseen hyökkäyksen toisensa perään. Lokki kiitää suoraan kohti ja juuri ennen törmäämistä kohoaa sen verran, ettei ihan hipaise ohilentäessään. Ei ole mukava olla hyökkäyksen kohteena! Mutta, kai sitä pitää kestää ne hyökkäyksetkin asuessaan luonnon lähellä.